Portland

Elikkäs lauantai aamuna lähdettiin aikaisin bussiasemalle. Meillä oli jo liput etukäteen, mutta kuitenkin piti mennä lippujonoon, sillä laukkuihin piti laittaa samanlaiset laput kuin lentokoneen ruumaan meneviin laukkuihin. Bussiin noustessa kuljettaja tarkasti liput sekä henkilöllisyystodistukset. Bussimatka kesti noin neljä tuntia ja perille päästyä alettiinkin etsiä meidän hostellia. Pienen seikkailun jälkeen se löytyikin ja meidän huone oli kyllä positiivinen yllätys. Meillä oli yksityishuone ja se oli samanlainen kuin normaali hotellihuone!

Jätettiin laukut huoneeseen ja lähdettiin ostoksille. Kierettiin mooonta tuntia, mutta en ostanut kuin takin, mekon, topin, hajuveden ja taas yhdet korkkarit :) Ostoskeskuksessa mun takki lähti kävelemään... Se katos kolmen liikkeen välillä teille tuntemattomille, eikä sitä löytynyt sunnuntainakaan kun käytiin sitä kyselemässä. 

Illalla lähdettiin sitten ulos ja tavattiin kaksi ruotsalaista au pairia jotka asuvat Potlandissa. Malin oli mun kanssa samaan aikaan au pair koulussa New Yorkissa. Usassa ikäraja baareihin on useimmiten 21 ja meidän porukassa oli kolme "alaikästä" joten mentiin sitten diskoon! Onneks melkeen kaikki siellä oli meidän ikäsiä. Tanssein ruotsalaisten kanssa ja saksalaiset tytöt istua kökkötti jollain penkillä. Ne sano et ne ei halua tanssia kun ne on alipukeutuneita. Puoli kahen jälkeen lähdettiin käveleen hostellia kohtia ja kun sinne päästiin niin mentiin suoraan nukkumaan.

Sunnuntaina herättiin puoli kymmenen aikaan ja laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin viemään tavarat bussiasemalle säilöön. Mulla oli kauhea nälkä kun ei edellisenä iltana oltu syöty mitään, mutta enpä saanut aamupalaa! Tytöt halus mennä käymään "ruusutarhassa", joka ei oikeasti ole ruusutarha vaan peliareenan nimi, mutta eihän ne uskonut mua kun niille asiasta mainitsin. Lähdettiin sitten käymään siellä ja aivan turhaan. Sen jälkeen mentiin kiinalaiseen puutarhaan joka oli tosi hieno, mutta mulla oli edelleen kauhea nälkä.. Sen jälkeen lähdettiin ettiin jotain ruokapaikkaa, mutta tytöille ei kelvannut mikään kun kaikkialle ois pitänyt oottaa pöytää, mikä on täällä ihan normaalia. Ne alko jankuttaa Starbucks cafeesta, koska ne halus vaan kahvia. No tytöt sai kahvinsa ja minä jäin ilman ruokaa. Neljän jälkeen lähti meidän bussi takasin Seattleen ja onneks matka kesti vaan kolme tuntia kun ei pysähdytty kertaakaan.

olin niin onnelinen kun pääsin kotiin, sillä mullahan meinas ton kahden päivän aikana mennä hermot niin monta kertaa, että menin sekasin jo laskuissa. Syitä tähän on monia.. 
.. Tytöt puhu saksaa koko ajan ja englantia ainoastaan sillon ku ne puhu suoraan mulle. Mulla ei oo hajuakaan mitä ne on puhut, mutta ainakin niillä oli hauskaa! Ne oli päättänyt kaikki mitä tehdään jo etukäteen, eikä mulle ees kerrottu minne ollaan menossa. Meillä oli kartta ja silti ne halus koko ajan kysyä tietä ihmisiltä vaikka ne näki siitä kartasta mihin meidän pitää mennä.. Ikinä enää en kyllä lähde saksalaisten au pairien kanssa minnekkään. Reissun paras asia oli tanssiminen ruotsalaisten au pairien kanssa! 

Ensi kerralla lähden Portlandiin yksin, menen junalla, en todellakaan aio kuunnella kun joku puhuu saksaa ja sovittiin että menen Malinin luo yöksi!

Unohdin varmaan kertoa jotain mutta ei se mitään.