keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Otsikoton

Torstaina vietettiin Suomi päivää tuulin kanssa. Käytiin syömässä ja ihastelemassa Seattlea Space Needlestä käsin. Tosin mun pitäis käydä vielä siellä korkeimman rakennuksen katolla mutta se nyt taitaa jäädä. Juteltiin paljon ja suomen kieli ei aina taittunut niin sekotettiin sinne sitten vähän englantia. 

Perjantai aamuna laitoin lapset valmiiksi koulua varten ja sen jälkeen vaan olin! Kävin koiran kanssa ulkona ja toisesta kissasta tuli mun paras kaveri. Illalla otin bussin keskustaan ja tapasin muutaman kaverin. Mentiin syömään ja sain maailman parhaan läksiäislahjan! Sain julisteen jossa oli Seattle Skyline ja rakennukset olivat täynnä kuvia musta ja kaikista kavereista. Itku tuli. Illalla suunnattiin sitten Ballroomiin tanssimaan. 

Lauantaina nukuin koko päivän koska edellisenä yönä alkoi kuume uhkaavasti nousta. Monen buranan jälkeen pääsin vihdoin ylös viiden aikaan. Kuume oli poissa ja olo oli taas normaali. Kuume johtui viisaudenhampaista ja ne sais mun puolesta odottaa siihen asti et pääsen suomeen! Illalla suunnattiin taas juhlimaan ja tuli sanottua hyvästit muutamalle kaverille. 

Sunnuntaina tulin puolenpäivän aikoihin kotiin ja olisin halunnut vain maata, mutta kuusi lasta teki sen aika mahdottomaksi. Koko loppupäivä menikin sitten lasten kanssa leikkiessä ja vanhin lapsi teki jotain mun läppärille jotta saan ilmasta musiikkia mun IPodiin. 

Maanantai aamu sisälsi sitten itkupotkuraivareita kun lapsien oli aika lähteä isälleen. Ne olis halunnut jäädä tänne ja olla mun kanssa vielä kun voivat. Loppujen lopuksi kaikki oli autossa ja ne pääsi lähtemään. Mä lähdin Kathrinin ja sen äidin kanssa South Center Malliin jossa ostin yhdet korvikset. kotona olin seittämän aikoihin ja sainkin olla yksin kymmeneen asti. Voin sanoa, että nautin yksinolosta ja hiljaisesta talosta. 

Eilen tiistaina ei tapahtunutkaan mitään jännää joten siitä ei ole mitään kerrottavaa.

En ole vieläkään saanut lentotietoja mikä vähän ärsyttää. Olisin niin valmis tulemaan kotiin. Olen täällä jumissa eikä kukaan kerro mulle mitä tapahtuu seuraavaksi.

1 kommentti:

Johanna kirjoitti...

Voi sua. Tiedän niin tunteen! kyllä ne kohta sinne ilmestyy ja pääset kotiin <3