Viime päivät ovat olleet pitkiä ja ehkä vähän raskaitakin, mutta sitäkin parempia! Varsinkin tänään on ollut hyvä päivä. Lapsen kanssa ollaan leikitty ja luettu satuja. Lapsesta on tullut papupata! En saa itse enää suunvuoroa ollenkaan vaikka olenkin tosi puhelias. Ja tänään näin lapsen ryömivän ensimmäisen kerran, tosin takaperin, mutta ryömimistä se oli sekin! =) Täyden kympin päivä! Hostäitikin saa täyden kympin koska jaksaa herätä aamulla aikasin, tehdä pitkän työpäivän, leikkiä lapsen kanssa ja silti olla pirteä ja ihana niin kuin aina. Ensi viikon puolessa välissä hostisä tulee työmatkalta, ja meidän arki normalisoituu taas.
Tänään tapasin illalla Manuelan, joka on Sveitsistä. Mentiin syömään ravintolaan jonka nimestä minulla ei ole tietoakaan. Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa! Puhuttiin ja naurettiin. Manuela koitti puhua suomea ja minä saksaa. Manuelan suomi kuulosti paljon paremmalta kuin mun saksa! Ilta oli tosi hauska ja kotiinkin oli mukava tulla.
Näin äskön bussissa tyypin joka on kuulemmat nähnyt mut ekaa kertaa jo syyskuussa samana päivänä kun meillä oli ensimmäinen au pair tapaaminen ja kuljin se hieno sininen paita päällä. Sen jälkeen se kertoi että se tykkäs mun hiuksista ja silmistä ja että se on huomannut mut välillä bussissa. Täällä on tosi outoa se, että kaikki juttelee toisilleen vaikkei ihmiset edes tunne toisiaan. Mutta se on kyllä aika mukaavakin.
Nyt on hetki aikaa omille ajatuksille ennen nukkumaan menoa. Mielessä pyörii lähinnä viikonloppu, jonka vietän yksin kotona. Mua kyllä vähän pelottaa olla yksin kun koiratkaan ei jää tänne vartioimaan taloa, mutta onneks saan lauantaina ihania tyttöjä yökylään. Enköhän mä yhdestä yöstä selviä yksin. Täällä on kyllä hälytysjärjestelmä jos joku yrittää murtautua taloon ja jos joku tänne tulee niin huudan vaan suomeks jotain niin lujaa ku pystyn ja poliisitkin kuulemma tulee aika äkkiä. Mutta ei tänne ikinä ole kukaan yrittänyt murtautua, minä vain pelottelen itteäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti