Sleepless in Seattle

Perjantainahan kävi niin, että minä jäin yksin kotiin. Niin kauan kuin ulkona oli valoisaa, kaikki oli hyvin. Sitten kun alkoi pimenemään niin mun mielikuvitus alkoi laukkaamaan. Nukkumaan mennessä onnistuin melkein aiheuttamaan itselleni paniikkikohtauksen! Sain kuitenkin itseni rauhoitettua. Tosin se johtui ehkä siitä, että tiesin hälytyksen olevan päällä. Ja kyllä, minä nuikuin pesäpallomailan kanssa! Yöllä meinasin saada sydänkohtauksen kun mun kylpyhuoneessa kaatui portti, joka estää koiria menemästä syömään kissan ruokia. Selvisin kuitenkin hengissä aamuun. Ei mua Kokkolassa pelota olla yksin kotona, mutta johtunee siitä että, siellä kaikki on niin tuttua. 


Lauantai aamuna nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Lojuin sohvalla ja katoisoin tv:tä kunnes oli aika lähteä keskustaan tapamaan Pilar ja Manuela. Vähän aikaa kierreltiin keskustassa ja sitten tultiin meille. Ilta kului syöden ja jutellen. Katsottiin myös elokuva Sleepless in Seattle. Tosin sen katsomiseen kului kahdeksan tuntia! Juteltiin niin paljon että, alotettiin se kerran alusta ja sitten välillä piti aina stopata se kun tuli taas jotain asiaa. Puhuttiin paljon ja kaikista mahdollisista asioista. Kulttuurieroista, elokuvista, opiskelusta ja siitä mitä kaikkea halutaan tehdä täällä olessa ja mitä suunnitelmia meillä on sitten kun palataan kotiin. Neljän aikaan päästiin viimein nukkumaan.

Aamusta kulutettiin taas aikaa sohvalla löhöämällä ja juttelemalla. Aamupalan jälkeen otettiin bussi kohti White Centeriä ja Targettia, jossa sitten vierähtikin aikaa. Mitään en itse ostanut ja voin todeta olevani ylpeä itestäni!


Nyt seurana on kissa ja katsotaan tv:stä Kaunotarta ja Hirviötä, seuraavaksi vuorossa Aladin.